Matias Riikosen esikoiskirja koostuu lyhyistä, sivun tai kahden luvuista. Kirjaa voisi sanoa novellikokoelmaksikin mutta ehkäpä romaani sopii paremmin. Kaikki luvut kietoutuvat saman koulun, ylä-asteen, ympärille. Muutaman sivun pituiset tarinat ovat nimettömiä ja aina jollakin lailla toisiinsa liittyviä esim. edellisen tarinan päähenkilö voi seuraavassa tarinassa esiintyä taustalla sivuroolissa. Riikosen kokoelma oli Helsingin Sanomien esikoiskirjojen palkintoehdokkaana vuonna 2012.
Riikonen vyöryttää lukijoille aika rajun kuvan ylä-asteesta ja siihen liittyvistä henkilöistä. Oppilaat etsivät itseään (niin kuin tavallaan ikään kuuluukin) ja ovat enemmän tai vähemmän pihalla ja alttiita loukkaamaan toisia. Koulun henkilökunta on kuitenkin vielä enemmän pihalla kuin oppilaat. Terveydenhoitaja nauttii lihavan pojan arastelusta hänen riisuutuessaan alasti terveydentarkastuksessa. Samoin koulun siivooja katselee seksuaalista nautintoa tuntien oppilaan lattian moppausta. Opettajista yksi haaveilee tyttöoppilaastaan ja misogyyni liikunnanopettaja haukkuu luistelukentällä tyttöjä huoriksi ja käskee luistella "ympyrää kunnes näkyy vain jäätä ja verihurmetta". Historianopettaja maalailee unelmaa opettajasta, joka tekisi koulussa joukkosurman.
Eikä meno laannu koulupäivän jälkeenkään. Sähkökatkos vie äidin ja pojan keskustelun opettajan kanssa täysin absurdiksi. Opettaja vain availee ja sulkee sälekaihtimia luokkahuoneessa aivan kuin viestittääkseen ulos olevansa loukussa ja tarvitsevan apua. Iltakurssille tuleva nainen saa pihalla kaivinkoneella töitä tekevän miehen vilkuttamaan naiselle kaivinkoneensa kauhalla. Verhoilukurssin ainoa mies hakee huomiota tekemällä harjoituksensa silmiinpistävän huonoksi. Asukasillassa vanhus ryntää kohti ihmiskontaktia penkkirivit kaatuen.
Yöllä sama rumba jatkuu. Talonmies asustaa koululla omassa kopissaan seuranaan kiduttamansa varis ja radion parisuhdeohjelma. Humalainen mies tekee tuttavuutta pihalla "pumpattavaan Barbaraan".
Joka ikinen ihminen kirjassa elää vereslihalla. Nuorista vanhoihin haetaan ihmiskontaktia aivan kuin sellaista ei koskaan olisi ollut. Keinot kontaktien hakuun ovat kuitenkin hukassa, käyttäytymismallit ovat jopa sadistisia. Ihmiset ovat unohtaneet miten "normaalia" elämää eletään. Tämän kaiken yläpuolella elelevät lokit, jotka rääkyvät ihmisille ja elävät harmoniassa. Ketkä tahansa lokeista voivat erkaantua yhdyskunnastaan hetkeksi vaikka lemmen pauloihin muodostaen "kaksipäisen, nelijalkaisen ja nelisiipisen lokin".
Riikosen Nelisiipinen lokki on 23-vuotiaalta kirjoittajaltaan napakka debyytti. Kirja ei mitään selittele. Parhaimmillaan teksti on raakaa ja suoraa tykitystä. Lukijoiden tehtäväksi jääköön tulkinta.
Riikonen vyöryttää lukijoille aika rajun kuvan ylä-asteesta ja siihen liittyvistä henkilöistä. Oppilaat etsivät itseään (niin kuin tavallaan ikään kuuluukin) ja ovat enemmän tai vähemmän pihalla ja alttiita loukkaamaan toisia. Koulun henkilökunta on kuitenkin vielä enemmän pihalla kuin oppilaat. Terveydenhoitaja nauttii lihavan pojan arastelusta hänen riisuutuessaan alasti terveydentarkastuksessa. Samoin koulun siivooja katselee seksuaalista nautintoa tuntien oppilaan lattian moppausta. Opettajista yksi haaveilee tyttöoppilaastaan ja misogyyni liikunnanopettaja haukkuu luistelukentällä tyttöjä huoriksi ja käskee luistella "ympyrää kunnes näkyy vain jäätä ja verihurmetta". Historianopettaja maalailee unelmaa opettajasta, joka tekisi koulussa joukkosurman.
Eikä meno laannu koulupäivän jälkeenkään. Sähkökatkos vie äidin ja pojan keskustelun opettajan kanssa täysin absurdiksi. Opettaja vain availee ja sulkee sälekaihtimia luokkahuoneessa aivan kuin viestittääkseen ulos olevansa loukussa ja tarvitsevan apua. Iltakurssille tuleva nainen saa pihalla kaivinkoneella töitä tekevän miehen vilkuttamaan naiselle kaivinkoneensa kauhalla. Verhoilukurssin ainoa mies hakee huomiota tekemällä harjoituksensa silmiinpistävän huonoksi. Asukasillassa vanhus ryntää kohti ihmiskontaktia penkkirivit kaatuen.
Yöllä sama rumba jatkuu. Talonmies asustaa koululla omassa kopissaan seuranaan kiduttamansa varis ja radion parisuhdeohjelma. Humalainen mies tekee tuttavuutta pihalla "pumpattavaan Barbaraan".
Joka ikinen ihminen kirjassa elää vereslihalla. Nuorista vanhoihin haetaan ihmiskontaktia aivan kuin sellaista ei koskaan olisi ollut. Keinot kontaktien hakuun ovat kuitenkin hukassa, käyttäytymismallit ovat jopa sadistisia. Ihmiset ovat unohtaneet miten "normaalia" elämää eletään. Tämän kaiken yläpuolella elelevät lokit, jotka rääkyvät ihmisille ja elävät harmoniassa. Ketkä tahansa lokeista voivat erkaantua yhdyskunnastaan hetkeksi vaikka lemmen pauloihin muodostaen "kaksipäisen, nelijalkaisen ja nelisiipisen lokin".
Riikosen Nelisiipinen lokki on 23-vuotiaalta kirjoittajaltaan napakka debyytti. Kirja ei mitään selittele. Parhaimmillaan teksti on raakaa ja suoraa tykitystä. Lukijoiden tehtäväksi jääköön tulkinta.
Kommentit