Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus

Yksi päävieraista Helsingin kirjamessuilla vuonna 2013 on ehdottomasti saksalainen Siegfried Lenz. Liki 90-vuotias kirjailija ei ole niin tunnettu kuin esimerkiksi maanmiehensä Günter Grass, mutta yhtä kaikki palkittu ja arvostettu nimi, joka usein mainitaan Grassin ja Böllin ohessa suurena sodanjälkeisenä saksalaiskirjailijana. Hetken hiljaisuus on Lenzin viimeisin teos. Myös hänen aikaisemmista kirjoista suurin osa on suomennettu.

Takakannessa  Hetken hiljaisuutta on luonnehdittu tähän mennessä parhaaksi vastaukseksi W.H. Audenin kuuluisaan runoon "Kerro minulle, mitä rakkaus oikein on." Kirjan päätarinana on nuoren miehen rakkaus opettajaansa. Pienen merenrantakaupungin opettaja on hyvin suosittu paikallisten asukkaiden keskuudessa, ja tarinan nuori oppilas Christian tulee jopa hieman yllättyneeksi huomatessaan että rakkaus onkin molemminpuolista. Yhden kesän aikana Christian saa elää huumassa, jota hänen ensirakkautensa aiheuttaa.

Rakkautta Lenz kuvaa täydelliseksi ja täydellisesti. Vaikka kuinka kirjasta haluaisi etsiä säröä kahden hyvinkin eri taustan omaavan henkilön rakkaudesta, ei sitä löydy. Myöskään ympärillä elävät ihmiset eivät kadehdi tai kummeksu Christianin ja Stellan rakkautta. Osa ei sitä varmasti edes tunnista, mutta niille, jotka tilanteen aavistavat ja tietävät (mm. Christianin isä), ei asiassa ole mitään paheksuttavaa. Ja rakkaus ei kersku, ei pöyhkeile, käyttäydy sopimattomasti jne.

Kirjaa aloittaessani käväisi mielessä, että minkälaista "höttöä" on luvassa. Lenzin tyyli kirjoittaa on kuitenkin niin vaivaton ja mukaansa tempaava, että "pelkkä" viattomuuden ja ensirakkauden huuman kuvaaminen kannattelee koko kirjan alusta loppuun pitäen mielenkiinnon yllä. Mutta, on tarinalla rakkaustarinan traaginen loppunsakin eli opettaja Stella joutuu kirjan lopussa veneonnettomuuteen ja kuolee. Christian muistelee takautuvasti Stellan muistotilaisuudessa kesää ja onnen hetkiä. Analogia historian suuriin rakkaustarinoihin toimii.

Kaikessa puhtoisuudessan muutama asia jää lukijan pohdittavaksi. Christian leventää kirjan aikana isänsä firmassa merenrantakaupungin aallonmurtajaa. Stellan kohtaloksi muodostuu purjehdusretki (ja paluu satamaan) erittäin tuulisella ilmalla. Aivan kuin ruorissa oleva henkilö hämääntyisi muuttuneesta aallonmurtajasta ja aiheuttaisi hätäilyllään koko kohtalokkaan onnettomuuden. Eikö tämä jos mikä saisi tulisesti rakastuneen henkilön vellomaan syyllisyydessä? Näin ei käy kuitenkaan Christianille. Voiko näin "puhdasta" ihmistä olla?

Tarkkaavainen lukija huomaa myös että Stella suosittelee Christianille luettavaksi "Huck Finnin seikkailuja" ja erityisesti "Eläinten vallankumousta". Olisiko Stella kuitenkin halunnut Christianin enemmän näkevän maailmaa kuin antautuvan suhteeseen Stellan kanssa? Orwell taasen saattoi hyvinkin olla Stellan tapa viestittää Christianille, että heidät tultaisiin ympäristön painostuksesta "laittamaan ruotuun".

Mitään orwellimaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Christian ei myöskään ole halukas "näkemään maailmaa". Stellan syvimmät ajatukset aiheuttavat pienen epävarmuuden, joka lukijalle jää tragedian katkaistessa rakkaustarinan. Mutta epäilys on vain pieni. Kaiken kaikkiaan Hetken hiljaisuus on hieno kuvaus puhtaasta, aidosta rakkaudesta...ja suuresta kaihosta, jonka äkillinen rakkauden menetys aiheuttaa.







Kommentit