Dan Fanten uusin romaani Point Doom on hänelle uusi aluevaltaus dekkaristina. Hänen aikaisemmin kirjoittamat kirjansa ovat olleet eräänlaista "elämäntaparenttuilua". Fanten tyyliä on kuvattu termillä "soul fiction". Hänen hahmonsa ja tapahtumat ovat pitkälti omaelämäkerrallisia, mutta lisämausteeksi usein oletusarvoisestikin rankkoihin kertomuksiinsa Fante lisää vielä tupla-annoksen elämän karheutta.
Fantea kirjoittamaan vaatii jo verenperintökin. Hänen isänsä John Fante oli myös kirjailija joskaan ei mikään kuuluisuus. Hieman kuuluisampi kirjailija Charles Bukowski taasen piti John Fantea suurena esikuvanaan. Ehkä ei siis olekaan ihme, että poika-Fante ammentaa paljon Bukowskilta. Point Doomin osalla Dan Fanten tyyliin selvästi vaikuttavat myös suuret Kalifornia-aiheiden dekkarimestarit Raymond Chandler ja James Ellroy.
Point Doomissa ei kehitellä nykydekkareille tyypillistä arvoituksellista murhamysteeriä. Kirjan päähenkilö JD Fiorella on monitoimimies (töitä on tehty lain molemmilla puolilla ja siinä rajoilla useissakin pesteissä). Hän on New Yorkista takaisin kotiseudulleen Los Angelesiin muuttanut juoppo, jonka päiviä rytmittävät AA-kokoukset. Siellä hän tapaa myös Woodyn, josta tulee Fiorellalle hyvä ystävä. Woody järjestää JD:n töihin myymään autoja, ja vanhan juopon elämä on asettumassa tasaisille raiteille.
Kovinkaan tasaista elämää Fiorella ei kauaa saa viettää kun hän löytää Woodyn tämän kotoa sängystä sidottuna, kidutettuna, murhattuna ja varmuuden vuoksi vielä silvottuna. Sadistinen teko saa Fiorellan vanhan pyssysankarin ja etsivän luonteen heräämään, ja alkaa murhaajan metsästäminen.
Dan Fanten tyyli on osittain hyvinkin bukowskimainen. Teksti vilisee kirosanoja, joiden suomentaminen ei välttämättä tee oikeutta kirjalle. Osittain suomennokset menevät enemmänkin lasten kirosanojen asteelle. Dan Fante on kuitenkin kirjailija, joka saa Los Angelesin hengittämään. Osittain ehkä stereotyyppisetkin hahmot ovat pirteitä tuttavuuksia. AA-kerhossa vilisee kaikenlaista Kalifornian vipeltäjää. Autokauppaan Fante on sijoittanut meheviä "suuren maailman bisnesmiehiä" ja kusessa olevia maahanmuuttajia. Chandlermaisesti naiset ovat kohtalokkaita (tai hulluja). Fiorellan äidillä on bisnes ennustajana ja hänen luonaan käy niin Hollywoodin tähteä kuin tavallista tallaajaakin. Fiorellalla itsellään yksi sivubisnes on elokuvien käsikirjoitus (josta itse asiassa John Fante sai elantonsa) ja elokuvamaailman kiemurat kulkevat oleellisesti tarinan mukana. Tiivistettynä, Dan Fanten Los Angeles on juuri niin monikulttuurinen ja -ongelmainen kuin vain voi olla. Sekaan ripaus hieman eksoottisempaa kolmannen valtakunnan aikaista hulluutta, ja mojovan dekkarin ainekset ovat koossa.
Fanten kirjoittamiselle täytyy antaa tunnustusta juuri siitä, että hän osaa perinteisistä perinteisimmän jännitysnäyttämön, Kalifornian, käyttää hyvin hyödyksi. Varsinainen juoni ei ole ihan niitä kiinnostavimpia, mutta eri ihmisten mielenlaadut ja niiden kuvaukset sen sijaan ovat. Fante ei myöskään kainostele toiminnan kanssa. Kun on aika tappaa niin tapetaan, kun on aika naida niin naidaan. Fiorella on toiminnan mies, joka raivaa tieltään niin naiset kuin miehetkin. Loppuratkaisu olisi voinut olla ytimekkäämpi ja selvempi. Hieman jäi sellainen vaikutelma, että Fiorellalle pedataan mahdollisuutta rymistellä tulevissakin Dan Fanten kirjoissa.
Fantea kirjoittamaan vaatii jo verenperintökin. Hänen isänsä John Fante oli myös kirjailija joskaan ei mikään kuuluisuus. Hieman kuuluisampi kirjailija Charles Bukowski taasen piti John Fantea suurena esikuvanaan. Ehkä ei siis olekaan ihme, että poika-Fante ammentaa paljon Bukowskilta. Point Doomin osalla Dan Fanten tyyliin selvästi vaikuttavat myös suuret Kalifornia-aiheiden dekkarimestarit Raymond Chandler ja James Ellroy.
Point Doomissa ei kehitellä nykydekkareille tyypillistä arvoituksellista murhamysteeriä. Kirjan päähenkilö JD Fiorella on monitoimimies (töitä on tehty lain molemmilla puolilla ja siinä rajoilla useissakin pesteissä). Hän on New Yorkista takaisin kotiseudulleen Los Angelesiin muuttanut juoppo, jonka päiviä rytmittävät AA-kokoukset. Siellä hän tapaa myös Woodyn, josta tulee Fiorellalle hyvä ystävä. Woody järjestää JD:n töihin myymään autoja, ja vanhan juopon elämä on asettumassa tasaisille raiteille.
Kovinkaan tasaista elämää Fiorella ei kauaa saa viettää kun hän löytää Woodyn tämän kotoa sängystä sidottuna, kidutettuna, murhattuna ja varmuuden vuoksi vielä silvottuna. Sadistinen teko saa Fiorellan vanhan pyssysankarin ja etsivän luonteen heräämään, ja alkaa murhaajan metsästäminen.
Dan Fanten tyyli on osittain hyvinkin bukowskimainen. Teksti vilisee kirosanoja, joiden suomentaminen ei välttämättä tee oikeutta kirjalle. Osittain suomennokset menevät enemmänkin lasten kirosanojen asteelle. Dan Fante on kuitenkin kirjailija, joka saa Los Angelesin hengittämään. Osittain ehkä stereotyyppisetkin hahmot ovat pirteitä tuttavuuksia. AA-kerhossa vilisee kaikenlaista Kalifornian vipeltäjää. Autokauppaan Fante on sijoittanut meheviä "suuren maailman bisnesmiehiä" ja kusessa olevia maahanmuuttajia. Chandlermaisesti naiset ovat kohtalokkaita (tai hulluja). Fiorellan äidillä on bisnes ennustajana ja hänen luonaan käy niin Hollywoodin tähteä kuin tavallista tallaajaakin. Fiorellalla itsellään yksi sivubisnes on elokuvien käsikirjoitus (josta itse asiassa John Fante sai elantonsa) ja elokuvamaailman kiemurat kulkevat oleellisesti tarinan mukana. Tiivistettynä, Dan Fanten Los Angeles on juuri niin monikulttuurinen ja -ongelmainen kuin vain voi olla. Sekaan ripaus hieman eksoottisempaa kolmannen valtakunnan aikaista hulluutta, ja mojovan dekkarin ainekset ovat koossa.
Fanten kirjoittamiselle täytyy antaa tunnustusta juuri siitä, että hän osaa perinteisistä perinteisimmän jännitysnäyttämön, Kalifornian, käyttää hyvin hyödyksi. Varsinainen juoni ei ole ihan niitä kiinnostavimpia, mutta eri ihmisten mielenlaadut ja niiden kuvaukset sen sijaan ovat. Fante ei myöskään kainostele toiminnan kanssa. Kun on aika tappaa niin tapetaan, kun on aika naida niin naidaan. Fiorella on toiminnan mies, joka raivaa tieltään niin naiset kuin miehetkin. Loppuratkaisu olisi voinut olla ytimekkäämpi ja selvempi. Hieman jäi sellainen vaikutelma, että Fiorellalle pedataan mahdollisuutta rymistellä tulevissakin Dan Fanten kirjoissa.
Kommentit