Toni Morrisonin kohdalla olisi oikeastaan yhdentekevää alkaa kuvailemaan hänen kirjojensa juonia, tai yrittää muutenkaan selitellä hänen yksittäisiä teoksiaan. Sanotaan nyt ainakin sen verran, että juuri suomeksi ilmestynyt, vuonna 2012 kirjoitettu Koti, on yhtä ilmiömäinen kuin Nobel-kirjailijan aikaisempi tuotanto. Morrison on onnistunut jälleen kerran porautumaan Yhdysvaltojen historiassa tiettyyn ajanjaksoon, ja nostamaan sieltä yksittäisten henkilöiden kokemuksien kautta koko yhteiskunnan tila esille hyvine ja usein erityisesti huonoine puolineen.Morrisonin merkitys maailman kirjallisuudessa on hänen taitonsa kuvata (erityisesti Yhdysvaltain historiasta) eri aikakausien kipeitä kysymyksiä ja näyttää ne vastustamattoman todellisina. Nobel-palkinnon Morrison sai ensimmäisenä mustana naisena ja ensimmäisenä mustana amerikkalaisena. Naiseus, orjuus ja erityisesti mustien historia Amerikassa on ollut johtolankana koko tuotannon ajan. Morrisonia ei voi sivuuttaa kun puhutaan mustien ihmisten ja erityisesti mustien naisten oikeuksista. Hänen voimakas ja raadollinen tyylinsä on vaikuttanut vahvasti siihen, että rotukysymykset pysyvät kirjallisuudessa ajankohtaisina ja yleensäkin yhteiskunnan päätöksissä muistetaan pitää koko ajan mielessä taistelu rasismia vastaan.
Morrisonin tyyliin on aina kuulunut, ettei hän helpolla päästä "omiaankaan". Koti-kirjassa yksi sivuhenkilöistä on kahden päähenkilön isoäitipuoli, joka kaikin keinoin halveksuu ja paheksuu hänen kattonsa alle muuttaneita miehensä lapsenlapsia. Näpäytys omaan kulttuuriin on osuva. Miten helposti nuoret, hieman jo tuuliajolle joutuneet lapset, saadaan alistettua ja ahdistettua suvun vahvan matriarkan toimesta. Lapsista poika yrittää selviytyä värväytymällä sotaan, mutta sairastuu henkisesti Koreassa (aivan kuin pelkkä sota ei olisi siihen riittävä mutta alttius romahdukselle on istutettu jo kauan sitten) ja tyttö ajautuu väärille teille, ja jää avuttomana yhteiskunnan "pahojen" ainesten hyväksikäytettäväksi.
Jos Koti käsittelee erityisesti hyljätyksi tulemista, on se myös tarina rakkaudesta. Sisarusten välillä on side, jota ei mikään voi rikkoa. Veli etsii siskonsa käsiin pelastaakseen tämän ja samalla pelastuakseen itsekin.
Morrison käsittelee taas vahvasti myös yhteisöllisyyttä. Veljen pelastettua siskonsa on vanhan kotikaupungin vahvojen naisten vuoro tulla esiin. Sisko suorastaan raastetaan veljeltä pois, jotta naiset yhdessä saavat hoitaa nuoren naisen takaisin elämään. Sama yhteisö ei ole kuulunut nuoruudessa sisarusten piiriin, mutta heille on itsestäänselvyys astua nyt esiin, auttaa ja tukea. Oikeastaan koko vanha asuinkaupunki tuntuu olevan kaiken mahdolien avun velkaa nuorille.
Loppujen lopuksi paikka, joka sisaruksille on antanut pahimmat mahdolliset eväät elämään, antaa heille kuitenkin uuden kodin, joka tuntuu turvallisemmalta kuin mikään muu paikka.
Kommentit