Koivukari on hyvä taustoittaja kirjoissaan eikä nytkään tuota pettymystä. Fiktiota mennään mutta faktat metsäkaartilaisten elinolosuhteista ja kontakteista kotioloihin ovat hyvinkin todentuntuisia, ja varmasti otettuja oikeasta elämästä. Pienen Nihtamon kunnan karkulaisille syyt karkuruuteen ovat samoja kuin ne olivat yleensäkin Suomessa niille parille tuhannelle oikealle "käpykaartilaiselle". Joukkoon mahtuu selkeitä aatteen miehiä kuten Kustaa Viitanen, jolle taistelu Neuvostoliittoa vastaan olisi vastoin omaa ideologiaa. Toiveena on nopea sodan loppuminen, ja Suomen saattaminen Neuvostoliiton hallintaan. Viitasen ideologian mukaan käpykaartilaisen velvollisuutena on suorastaan osallistua metsistä käsin kotirintaman tihutöihin, jotta jollakin lailla edesautettaisiin Neuvostoliiton voittoa.
Muitakin syitä metsään lähtöön on. Einari Takavainio on talvisodan käynyt mies. Hevosmiehenä hän sai kokea mm. monien haavoittuneiden ja kuolleiden kuljetukset taistelupaikoilta ensiapuun tai ruumiiden kokoamispaikalle. Einarille talvisota on ollut järisyttävä kokemus. Silpoutuneiden ruumiinkappaleiden etsiminen ja saatto linjojen taakse on ollut liikaa. Nyt perheellisenä pienviljelijänä Einarilla ei ole halua lähteä uuteen sotaan kokemaan samaa tai mahdollisesti silpoutumaan itse.
Kirjan kertojaminänä oleva nimismies Ruuben Talvivaara on nuori ja virkaintoinen isänmaan palvelija. Hänelle tuottaa hetkittäin häpeää olla kotirintamalla, kun suurin osa miehistä on oikeissa taisteluissa. Omalta puoleltaan Ruuben haluaa kuitenkin toimia kuten laki ja määräykset velvoittavat. Hän ei voi ymmärtää miten jotkut voivat niskuroida isänmaan kutsuessa. Onhan nyt aika vallata takaisin se, mikä väärin Suomelta on otettu. Ja miksei samalla vapauteta koko Vienan ja Aunuksen kansa...
Koivukarin tarkan taustatyön hedelmiä ovat hyvinkin tarkat kuvaukset käpykaartilaisten olosuhteista kesällä ja talvella. Miehet olivat taitavia rakentamaan talven asuttavia korsuja, jotka saatiin vielä hyvin maastoon piilotetuksi virkavallan mahdollisilta etsinnöiltä. Mielenkiintoista on myös lukea mm. Einarin melkeinpä jokapäiväisestä kanssakäymisestä perheensä kanssa. Einari käy jopa öisin tekemässä heinätyöt ja syksyisin perunannostossa. Lisäksi saunakin välillä maistuu, ja lisäksi vaimo evästää miehensä metsässä oleskelua runsain ruoka-annoksin.
Jatkosodan pitkittyessä käpykaartilaisetkin huomaavat ettei metsässä asustelu ole herkkua. Kotona vaimot saavat enemmän ja enemmän kokea uhittelua "ryssän akoiksi" ja muutenkin joutuvat miestensä päätösten sijaiskärsijöiksi. Lisäksi alkaa levitä uutisia Saksan tappioista, ja erityisesti Stalingradissa. Saksan huono menestys vaikuttaa suoraan huoltokuljetuksiin Saksasta Suomeen, ja hyvinkin pian elintarvikkeet alkavat olla kortilla. Käpykaartilaisetkin joutuvat tärkeän "kotiruuan" sijaan riskeeraamaan itseänsä enemmän ja tekemään ryöstöretkiä lähikylien maataloihin ja ruokavarastoihin. Vaikka osalle kaartilaisista Saksan huono menestys on ilouutinen, tuo se liikaakin ylimääräisiä rikoksia kaartilaisten elämään. Toisaalta mieli kertoo, että sodan loppu on lähellä, fasistit häviävät, millään ei ole väliä, varkaudet ovat oikeutettuja jne.
Kirja antaa hyvin laimean kuvan virkavallan halusta aktiivisesti "metsästää" metsiin menneitä. Enemmänkin odotetaan sitä pientä huolimattomuutta tai muuta, joka johtaisi ratkaisevaan vihjeeseen ja sitä kautta pidätykseen ja todennäköiseen kuritushuonetuomioon. Näin käykin monissa tapauksissa. Einarin ja parin muun käpykaartilaisen kohtaloksi tulee myös lopulta kiinnijääminen mitättömän pienen huolimattomuuden takia.
Kirjan sivutarinana kulkee nimismiehen rakastuminen kylän ylioppilastyttöön. Hieman täytteenomainen rakkaustarina hakee potkua nimismiehen kiemuraisesta tilanteesta. Hän kun sattuu lisäksi olemaan vielä naimisissa. Hieman on harlekiinimainen koko rakkauskuvio muuten luettavassa kirjassa.
Käpykaartilaisten kohdalla jatkosodan loppu toi vapautuksen kun rauhanehdoissa kaikki määrättiin vapautettavaksi. Koivukarin kirjassa Einari Takavainion paluu omassa kunnassa kelpo kansalaiseksi omaa vielä pienen kierroksen neljännesvuosisadan päähän, mutta se kuvio jääköön paljastamatta. Kaiken kaikkiaan kirja on aiheena mielenkiintoinen, ja toteutus on hyvä. Seuraavaksi olisi hyvä lukea vaikkapa aiheeseen liittyvää perusteellista faktakirjallisuutta.
Kommentit