Elokuun päähenkilöinä ovat kanavanvartija Viktor Sundvall, hänen vaimonsa Saima, ja viikonloppukylään Sundvalleille tuleva kaupunkituttava Maija Länsilehto. Kolmiodraamaa on päiväromaanissa yllin kyllin johtuen menneisyydessä tapahtuneista pienoisista flirteistä Viktorin ja Maijan välillä, mutta erityisesti siksi, että Maija tuo tuliaisinaan Viktorille konjakkipullon. Saima piilottaa pullon, ettei alkoholisoitunut kanavanvartija pääsisi ilman kontrollia konjakkia kumoamaan. Kissa ja hiiri -leikki pullon ja henkilöiden välillä on valmis. Sillanpään nerokkaana oivalluksena elokuun taivaalle kohoaa yhä tummempia ja tummempia pilviä sitä mukaa kun Viktor Sundvall humaloituu. Huipennuksessa ukkonen saavuttaa kanavanvartijan asuintalon, ja seuraa traaginen loppu.
Elämäänsä pettynyt kanavanvartija Viktor Sundvall on tietysti suorahko viittaus F. E. Sillanpäähän itseensä. Omassa lehtiartikkelissaan "Alkoholista - siitäkin kerran" Sillanpää kuvaa itseään vuonna 1935: "[--]lasteni vuoksi ja omaa ikääni pidentääkseni olisi tehtävä jyrkkä loppu alkoholin käytöstä.[--]Vapauttakaa minut tuhansista ikävyyksistäni, niinkuin alkoholi minut, tosin petollisesti, vapauttaa, antakaa minulle se elämän riemu, jonka alkoholi perin petollisesti minulle antaa - ja minä - taivun, nyt jo tällä iällä, viettämään sellaista hiljaista raitistakin elämää." Elämän riemu lienee pysytellyt kadoksissa, ja alkoholismi oli ikuinen piru Sillanpäälle.
Sundvallin elämä on täynnä pettymyksiä, suruja, ja kesken jääneitä asioita. Hän on menettänyt pienenä sisaruksensa (niin kuin muuten Sillanpääkin). Koulu on jäänyt kesken kuten työ poliisilaitoksessa. Tilalle ovat tulleet haaveet suuren näytelmäkirjailijan elämästä, ja muutamia näytelmiä Sundvall onkin onnistunut kirjoittamaan. Se suurin menestykseen vievä on kuitenkin vielä työn alla. Eikä näytelmien kirjoituksesta enää mitään tulekaan. Sundvallin päivät täyttyvät hetkittäisen ilon etsimisestä viinan avulla.
Päivän kääntyessä yöhön sulkeutuu Viktor omaan vartijankoppiinsa riideltyään ensin vaimonsa kanssa. Ukonilman muuttuessa rajummaksi tajuaa kanavanvartija yhtäkkiä aikansa koittaneen. Muistot lapsuudesta ja kuolleista sisaruksista tulevat mieleen. Pahiten mieltä kalvaa nuoruudessa koettu ihastus, jota Viktor ei ole saanut mielestään. Pettymys ja paniikki valtaavat mielen kun jostakin syystä konjakki ei tuokaan enää vapautunutta mielialaa. Kyynelen valuessa poskelta kuoleva Viktor huutaa äitiään.
Elokuu ei ole kirjana kuulunut arvostetuimpiin Sillanpään teoksiin, mutta se koki kirjalle taatusti kuuluvan arvonnousun 1950-luvun puolivälin tienoilla Matti Kassilan erinomaisen elokuvafilmatisoinnin jälkeen. Toivo Mäkelän esittämä Viktor Sundvall on suomalaisen elokuvan ehdottomia klassikkorooleja. Kirjan Sundvall on olemukseltaan enemmän Sillanpään näköä, ja Mäkelän tekemästä suorituksesta on monelle tullut se aito oikea Viktor Sundvall. Suuri ilo on kuitenkin huomata, että monet Elokuu-elokuvan tiheätunnelmaiset kohtaukset ja dialogit ovat tulleet elokuvaan sellaisinaan Sillanpään alkuperäisestä teoksesta. "Taata" (jos kuka) tunsi katkeroituneen alkoholistinkin mielenmaiseman.
Kommentit