Marko Hautala: Kuokkamummo

Marko Hautalan "Itsevalaisevat" oli ilmestyessään vuonna 2008 miellyttävä lisä suomalaiseen jännitys- ja kauhukirjallisuuteen. Samalla kirja oli myös sujuvasti kirjoitettua tekstiä, ja sisälsi napakkaa yhteiskunnan ja perhearvojen (tai arvottomuuden) kritiikkiä. Sittemmin Hautalalta on ilmestynyt neljä teosta, niistä uusimpana Kuokkamummo.

Nimestä voisi päätellä että syyskuuta eletään, ja perunapellolla ollaan. Ei sentään. Nytkin Hautalan romaani sisältää nuorten sielunmaiseman läpivalaisua, alttiutta joukossa ajautua ns. väärille poluille. Samalla hautalaismaiseen tapaan kuljetetaan mukana yliluonnollisia elementtejä. Tapahtumapaikkana on Hautalalla ominaisesti hänen kotipaikkansa Vaasa. Keskiössä on vanha kuokkamummon kultti. Lapsia vievä ja tappava mummo näyttää olevan vanhan Bonsdorffin huvilan (jo kuollut) asukki, ja sekös paikkakunnan nuorisoon saa taas vipinää. Nyt jo työelämässä oleva mutta aikoinaan saman mummon "vaikutuspiirissä" elänyt Samuel Autio palaa myös lapsuusmaisemiin tutkimaan kuokkamummon uusia kiemuroita ja samalla Samuel ratkoo omaa lapsuudentraumaansa.

Pelkällä kauhulla Hautala ei taiteile. Tapahtumarikkaan lähiön asukit tuppaavat olemaan hyvin jakaantuneita tulipunaisiin kommunisteihin ja valkoisiin. Ihan kuin rakennettaisiin kasaan pientä takaumaa Vaasan vuoteen 1918. Sekin tiedetään, että Bonsdorffien huvilan kautta tuotiin sotien aikoina saksalaista tarvikeapua suomalaisille sotilaille. Mutta mitä nuo tarvikkeet oikein olivat, aseita, myrkkyä? Ihan kuin jonkinlainen myrkkylasti huvilalla vieläkin olisi. Ainakin kaikki huvilalla vierailleet taitavat olla enemmän tai vähemmän hallusinaatioiden vallassa. Vai onko kaikki kuokkamummon aiheuttamaa? Ja mitäs mustaa litkua mummo huvilallaan oikein juottaa? Tuskin mustikkakiisseliä.

Vetävän kerronnan viemänä Hautala esittelee kuokkamummon ohella mitä eriskummallisimman virvelivirtuoosin ja muutaman muun "tuonpuoleisen". Kirjailijalle ominaisesti kaikki on kuitenkin lopulta ymmärrettävissä pienellä pohdiskelulla ihan järjelläkin....kunnes mattoa taas vedetään lukijan alta ihan kirjan lopussa.

Summa summarum, nuoren mieli se on altis kaikelle haihatukselle, jos ympärillä olevat vanhemmat eivät ole lapsiensa elämässä läsnä. Ja haihatus saattaa johtaa väkivaltaisiin tekoihin. Välinpitämättömyyksissään vanhemmat samalla aiheuttavat turhankin dramaattisia selviytymiskeinoja lapsilleen. Sekaan ripaus mystiikkaa, kauhua, historiaa ja Hautalan keitos on valmis. Kuokkamummo on sujuvaa luettavaa eikä päästä ihan niin helpolla lukijaa. Tulkittavaa siis jää. Takaumien kanssakin Hautala selviää melko hyvin. Välillä tosin tuntuu, että takaumissa mennään kuin Seppälän Routavuodessa.