Monissa arvosteluissa (kuten myös Booker-palkintoraadin kommenteissa) The Vegetarian saa ylistystä "olemalla runollisen kaunis, surrealistisen outo, ajoittain häiritsevä ja jopa väkivaltainen". Teos on kieltämättä kaikkea edellä mainittua, mutta erityisesti perinteisten (aasialaisten ja korealaisten) arvojen ravistelua. Kolmen toisiinsa nivoutuvan novellin alkuräjähdys on avioparin vaimon kääntymys kasvissyöjäksi. Asia, mikä ei länsimaisessa kulttuurissa enää vahvoja tunteita herätä, saa aviomiehen kuin myös vaimon perheen jäsenet pois tolaltaan. Menestyvä liikemies ei voi ymmärtää vaimonsa outoa tekoa. Mies ei enää ole palvottu, passattu "lapsi" vaan kaikkien silmien edessä nöyryytetty epäonnistuja. Naisen "julman" oikun takia mies on pakotettu kertomaan naisen vanhemmille ja sisaruksille kasvissyönnistä, ja julma käännytystyö takaisin "järkevien" ihmisten pariin voi alkaa. Yhteisellä sukulounaalla nainen tulee omien vanhempiensa haukkumaksi, pakkosyötetyksi, lyödyksi ja kaikin puolin häväistyksi.
Vahva, arvostettu ja perinteinen ruokakulttuuri on jotakin, jota pitää kunnioittaa ja noudattaa. Han Kangin otteessa kasvissyöjäksi rupeava nainen saa tylyimmän mahdollisen kohtelun perheeltään ja nimenomaan isältään. Unissaan päähenkilö näkee veristen lihamassojen ahdistavan ja vyöryvän hänen ylitseen. Ahdistukseensa palkkioksi hän saa vain miehensä halveksunnan, isänsä pahoinpitelyn ja muun suvun ihmettelyn.
Ymmärrystä näyttää tulevan vain siskon mieheltä. Tämä modernin videotaiteen mestari ja suvun taiteilija tuntuu olevan sympaattinen ja myötäelävä. Lopulta taiteilijankin ambitiot ovat kuitenkin puhtaasti omassa taiteessa ja ymmärtävän, arvostavan miehen taustalta paljastuu ennen kaikkea vahva seksuaalinen halu päähenkilöä kohtaan. Oman taiteen nimissä mies on valmis rikkomaan rajoja ja samalla myös rikkomaan jo rikotun ihmisen.
Perinteisten arvojen uhmaaminen ja omantunnon äänen kuunteleminen ovat The Vegetarianin johtoteemat. Taipumattomuus uhkausten edessä johtaa karmeisiin tekoihin ja lopulta mielisairaalaan. Kaikki karmeudet ovat lopulta kuitenkin toisarvoisia. Kasvissyöjäksi rupeaminen osoittautuu vain yhdeksi vaiheeksi halussa elää, hengittää ja muuttua yhdeksi luonnon kanssa, lopettaa kaikki "tarpeeton", lopulta syöminenkin kokonaan. Eihän tässä idealistisessa ajatuksessa ole todella järkeäkään, vai onko? Mielisairaalassa päähenkilö tekee pitkiä käsilläänseisomisharjoituksia halussaan muuntautua puuksi. Kommunikointi ulkomaailman kanssa loppuu. Mielisairaalan hoitomenetelmät ovat hyvin perinteiset ja saavat myös osansa Han Kangin perinteiden ravistelulle. Loppujen lopuksi onko yksittäinen, omaatuntoa kuunteleva henkilö ollenkaan mielisairas vai muu maailma hänen ympärillään.
Han Kangin kertojaääni tuo erinomaisen lisän aasialaiskirjailijoiden jatkumoon. Nykypäivän kirjailijoista mieleen tulee erityisesti Nobel-kirjailija Mo Yan. Toivottavasti Han Kang jatkaa tinkimätöntä linjaansa ja toivottavasti myös suomalaiset kustantamot heräävät julkaisemaan Hania suomeksi.
Kommentit