Jens Malte Fischer: Gustav Mahler

Jens Malte Fischerin Gustav Mahler taipuu hyvin koko Euroopan kuvaukseksi 1900-luvun taitteesta. Uskollisena pääaiheelleen Fischer pitää Mahlerin koko ajan kirjansa keskiössä, mutta ei malta hyppiä välillä sivupoluille, ja kuvailla Mahlerin aikaa ja aikalaisia tarkemminkin. Toisaalta näin on tehtäväkin, jotta Gustav Mahlerista piirtyvä kuva muodostuu mahdollisimman monipuoliseksi ja ymmärrettäväksi. Ja ymmärrystä lukija monesti tarvitseekin. Sen verran kulmikas ihminen on Fischerin päähenkilö - kapellimestari ja säveltäjä Gustav Mahler.

Fischer korostaa, että Mahler ei ollut mikään musiikin lapsinero niin kuin esim. Beethoven, mutta osoitti musikaalisuutensa kuitenkin nuorena, ja päätyi Wieniin opiskelemaan pianonsoittoa vuonna 1875.

Mahler syntyi Böömissä vuonna 1860 ja asui nuoruusaikansa Jihlavan kaupungissa nykyisen Tsekin alueella. Gustav Mahlerin suku oli juutalainen, isä ammatiltaan tislaamon johtaja, äiti oli lähinnä raskaana ja kotiäitinä. Mahlerin sisaruksia kertyi kaiken kaikkiaan 14, joista kuitenkin kahdeksan kuoli jo hyvin nuorina. Kuudesta jälkeen jääneestäkin vain yksi eli yli 55-vuotiaaksi.

Fischer kuvaa 1870-luvun Wieniä Hermann Brochin sanoin. Wien eli välinpitämätöntä aikaa. Arkkitehtuurin puolella rakennettiin uusbarokkilaisia, -renessanssilaisia ja -goottilaisia "kulisseja" piilottamaan köyhyyttä. Wien oli Itävalta-Unkarin pääkaupunki ja hallitsijan asuinpaikka.Liberalismi

Wieniä v. 1870

oli vielä voimissaan, antisemitismi oli valmiina odottamassa esiinpääsyään. Elettiin uuden Kehätien (Ringstrasse) aikaa. Tien varrelle nousi lyhyessä ajassa taidemuseo, historiallinen museo, uusi yliopisto, pörssi, taidehistorian museo, ooppera ym. suuria, kolossaalisia rakennuksia pönkittämään pääkaupunkia. Toukokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1873 kaupungissa alkoivat huikeat maailmanmessut. Vain viikko avajaisista, 9. toukokuuta 1873, pörssi romahti. Loppukesästä Wienissä puhkesi koleraepidemiakin. Liberalismi kulki kohti loppua, ja tilalle oli tulossa sekoitus maailman suurinta ja hienointa kulttuuria yhdistettynä hyvin monenkirjaviin ajatuksiin,  jotka ajoittain olivat avoimen vihamielisiä vieraita kulttuureita ja erityisesti juutalaisuutta vastaan. Wien oli hyvä kasvualusta suvaitsemattomuudelle, natsismille.

Mahlerin opinnot Wienin konservatoriossa alkoivat pianonsoitolla mutta vaihtuivat pian kapellimestarin opintoihin. Opiskelijapiirit olivat laajat. Mahlerin lähipiiriin kuuluivat oman alan nuoret kyvyt Anton Krisper, Hugo Wolf ja Hans Rott. Opettajapuolella vaikutti sellaisia suurmiehiä kuin Johannes Brahms ja Anton Bruckner. Lisäksi kaupungissa kokoontui erilaisia kulttuurin alojen ja politiikan keskustelukerhoja, joista Mahler viihtyi varsinkin ns. Lipinerin piirissä. Enimmäkseen politiikkaan ja kirjallisuuteen suuntautunut kerho kokoontui keskustelemaan vähän aiheesta kuin aiheesta säännöllisin väliajoin. Piirin jäsenet olivat tulevaisuuden vaikuttajia yhteiskunnassa. Nimensä kerho otti jäseneltään Siegfried Lipineriltä, joka oli filosofi, kirjailija ja monialainen näkijä. Hän tunsi henkilökohtaisesti mm. Nietzschen ja vieraili usein Wahnfriedissä ( Richard Wagnerin asuintalo).

Fischerin (ja lukijoiden) epäonneksi Mahlerin opiskeluajasta on olemassa vähän dokumentaatiota. Aikalaisten muistikuvia toki on säilynyt. Opiskelu ei ollut helppoa. Mahlerin kavereista sekä Wolf että Rott kokivat hermoromahduksen. Krisper puolestaan sairastui hyvinkin yleiseen syfilikseen, ja sitä kautta vajosi jonkinasteiseen mielisairauteen. Mahler vältti "pahimmat", mutta epäilemättä kärsi depressiosta, joka vaivasi koko loppuiän. Hänestä tuli luonteeltaan myös hyvin hankala persoona, jonka taiteelliset ambitiot ajoivat kaiken muun yli. Kuten Fischerkin sen monesti osoittaa, Mahlerin luonne on jatkuvasti vaikuttamassa negatiivisesti työpaikoissa ja etenkin ystävyys- ja parisuhteissa.

Musiikin alan opiskelijoiden keskuudessa oli 1800-luvun lopulla alkanut vallata kahden eri suuntauksen jonkinlainen kilpailu. Monet ihailivat Brahmsin edustamaa romantiikkaa. Mahler kuului enemmän Richard Wagnerin koulukuntaan, joka halusi uusien tuulien puhaltavan. Lisäksi Anton Bruckner oli tärkeä aikalaissäveltäjä niin Mahlerille kuin muillekin musiikin uudistajille (mm. Jean Sibelius ihaili Bruckneria). Mahlerille oli alusta asti selvää, että kapellimestarin ammatin lisäksi hän halusi säveltää. Opintojen aikana syntyikin monia Lied-sävellyksiä, mutta tavoite oli asetettu suurempiin teoksiin.

Wienin opiskelujen jälkeen Gustav Mahler aloitti työnsä ensin kesäfestivaalien kapellimestarina Bad Hallissa vuonna 1880. Seuraavana vuonna oli vuorossa lyhyt komennus Ljubljanan teatterissa ja sitä seuraavana Olomoucissa oopperakapellimestarina. Kahden tai kolmen vuoden pestejä paikallisten sinfoniaorkestereiden pää- ja avustavana kapellimestarina Mahlerilla oli Kasselissa, Prahassa, Leipzigissa ja Budapestissa. Kiertelynsä aikana Mahlerista oli pikku hiljaa tullut Euroopan suosituimpia kapellimestareita, ja erityisesti Wagnerin oopperat olivat hänen braavuureitansa. Vuonna 1891 Gustav Mahler sai pääkapellimestarin paikan Hampurista, josta tuli pysyvämpi työpaikka kuudeksi vuodeksi.

Mahlerin lyhyet pestit eri kaupunkien ja maiden oopperoiden (ja sinfoniaorkestereiden) kapellimestarina ovat Fischerin mielestä esimerkkejä Mahlerin luonteen hankaluudesta. Joissakin tapauksissa jo ennen saapumistaan uuteen työhönsä on Mahler onnistunut saamaan riidan aikaiseksi tulevassa työpaikassaan, ja katse on suunnattava jo seuraavaan. Syinä on milloin erimielisyydet orkesterien toisten kapellimestareiden kanssa, joskus orkestereiden hallinnon kanssa jne. Toisaalta tähtäin on koko ajan asetettu korkeimmalle, eli Wienin oopperan johtoon. Työn jälki on erinomaista, mutta miehen kulmikkuus ja tunne omasta erinomaisuudestaan eivät kulloistakin työilmapiiriä korota. Soittajien keskuudessa Mahler on tunnettu erityisen vaativana.

Fischer kirjoittaa laveasti Mahlerin uskonnottomuudesta. Hän oli syntynyt juutalaiseksi, mutta Hampurissa ollessaan kääntyi katolilaiseksi. Kääntymyksessä on enemmän kysymys siitä, että portit Wienin oopperan pääkapellimestariksi aukeaisivat. Juutalaisuus sinänsä ei (vielä) 1890-1900-luvuilla ollut este korkeisiin virkoihin. Wien oli antisemitismin keskeisimpiä kasvupaikkoja ja Mahlerkin sai kokea varsinkin lehdistön taholta suoranaista vihaa pelkän juutalaistaustansa takia. Itse kapellimestari ei tosiaan uskonnoista tuntunut välittävän. Mahler tuntuu omaksuneen jonkinlaisen reinkarnaatioajatuksen, jossa sielu jää elämään kuoleman jälkeen toisessa ruumiissa. Omana elinaikanaan ihminen on velvoitettu tekemään työnsä ahkerasti ja virheettömästi, jotta sielu jalostuisi ja edesauttaisi tuleville sukupolville "täydellisen elämän". Mahlerilla ei valitettavasti ollut mahdollista elää ensimmäiseen maailmansotaan asti. Ehkä viimeistään silloin hän olisi pohtinut uudelleensyntymisuskoansa uudelleen.

Gustav Mahler sai lopulta vuonna 1897 paikan Wienin oopperan pääkapellimestarina ja johtajana. Sitten opiskelijavuosien kaupungista oli kehkeytynyt avoimen nationalistinen. Wienin pormestari Karl Lueger oli erittäin suosittu. Hänen edustamansa puolue  CS (Christian Social) oli populistinen ja avoimen antisemitistinen puolue. Joissakin lähteissä CS on kuvattu mallina Hitlerin tulevalle politiikalle ja natsismille.

Mahlerista ei voi olla kirjoittamatta ellei mainitse hänen "kohuavioliittoaan". Mahler ei ollut elänyt parisuhteessa kertaakaan ennen kuin hän 42-vuotiaana tutustui Wienin seurapiirien tavoitelluimpaan kaunottareen Alma Schindleriin. Fischer nostaa kirjassaan esille aikaisemmilta vuosilta muutamia naissuhteita, joita

Nuori Alma Mahler

Mahlerilla oli, mutta ne päättyivät aina hyvin lyhyeen. Takaisin Wieniin muutettuaan Gustav ajautui kaupungin kulttuuripiireihin (osa oli jo tuttua opiskeluajoilta). Niiden kautta Mahler törmäsi myös Alma Schindleriin. Alma Schindler oli ns. "tavoiteltu nainen" ja 19 vuotta Mahleria nuorempi. Hieman mysteeriksi jää miksi Alma rakastui vanhempaan, äkkipikaiseen ja kaikin puolin hankalaan Mahleriin. Alma oli kyllä itsekin säveltänyt lauluteoksia, ja tunsi musiikkia. Ajatukset Mahlerin kanssa olivat kuitenkin hyvin erilaiset mitä musiikkiin tulee. Pari meni kuitenkin hyvin nopeasti kihloihin ja saman tien naimisiin. Liittoa on ihmetelty varsinkin nyt kun molempien kirjeenvaihto on kaikkien luettavissa. Fischerkin ihmettelee kirjassa miten liitto pääsi syntymään. Alma pohti vielä hääpäivää edeltävänä päivänä vaihtoehtojaan. Ottajia olisi ollut muitakin. Lisäksi antisemitistisiin ajatuksiin kallellaan oleva Alma ei pitänyt Mahlerin juutalaisuudesta. Mieshän suorastaan haisi?! Tällaisten vuodatusten jälkeen on tosiaan outoa, että naimisiin mentiin. Lisäksi Gustav vannotti vaimollaan, ettei hän saisi enää jatkaa omaa lupaavasti alkanutta sävellysuraansa. Kaiken elämän piti kohdistua vain Gustavin päämäärien saavuttamiseen. Alma oli liiton alusta asti sidottu olemaan vain Gustav Mahlerin vaimo. Omaa elämää ei (saanut) olla.

Gustaville ja Alma Mahlerille syntyi kaksi tyttöä, Maria ja Anna. Perhe koki vuonna 1907 katastrofin, kun vanhempi tytär Maria kuoli kurkkumätään (tulirokko esiintyy joissakin lähteissä, Fischer puhuu kurkkumädästä). Samana vuonna Gustaville diagnosoitiin endokardiitti. Alma joutui aloittamaan hoitojaksot hermoparantoloissa.

Akseli Gallen-Kallela - Mahler

Vuoteen 1907 sijoittuu myös Mahlerin ainoa matka Suomeen. Hän kävi Helsingissä johtamassa viidennen sinfoniansa marraskuun alkupäivinä. Fischer kirjoittaa, miten Mahler pettyi ollessaan Robert Kajanuksen johtamassa konsertissa, jossa soitettiin mm. Jean Sibeliuksen Kevätlaulu ja Valse Triste. Kappaleista Mahler totesi: "Ensimmäinen sävellys oli perinteistä kitschiä kansallisella
mausteella, täynnä "pohjoisia" melodioita, jotka tunnemme jo liiankin hyvin. Yök!". Myöhemmin samalla matkalla Mahler tapasi Sibeliuksen (ilmeisesti Hvitträskissä Eliel Saarisen ja Akseli Gallen-Kallelan järjestämänä), ja oli erittäin vaikuttunut keskusteltuaan pitkään sinfonian olemuksesta sympaattisen suuren suomalaisen kanssa. Tältä samalta matkalta on kuuluisa Gallen-Kallelan maalaama Mahlerin muotokuva, jota on pidetty jopa kaikkein onnistuneimpana vangitsijana Mahlerin olemuksesta ja luonteesta.

Metropolitan v. 1900

Vuoden 1907 katastrofista Mahler ja hänen perheensä eivät koskaan enää toipuneet. Mahler vetäytyi vielä enemmän itseensä. Tyttären kuoleman lisäksi endokardiitti painoi Gustav Mahlerin mieltä, ja oli kuolemantuomio myös säveltäjälle itselleen. Työn suhteen Mahler oli kuitenkin fanaattinen. Vuoteen 1907 mennessä Mahler oli säveltänyt jo seitsemän sinfoniaa, ja niiden johtaminen vei miestä pitkin Eurooppaa. Osittain tämän takia (mutta muun painostuksen takia myös) Mahler alkoi saada syöjiä niskaansa Wienin kapellimestarin virasta luopumiseksi. Lopputuloksena Mahler sai ensimmäistä kertaa virastaan potkut. Taustalla hän oli kuitenkin neuvotellut itsensä New Yorkiin ja Metropolitaniin, jossa jatkoi uraansa.

Alma Mahler teki tahollaan oman päätöksen. Hän oli kesällä hoitopaikassaan vuonna 1910 rakastunut Walter Gropius -nimiseen nuoreen mieheen. Suhde oli tarkoitus jättää salaiseksi, mutta Gropius toi sen julki Gustav Mahlerille. Fischerin mukaan lopullinen alamäki Gustav Mahlerilla alkoi tästä kolmiodraamasta. Alma katui, "teki sopimuksen" Gustavin kanssa ja pysyi aviomiehensä rinnalla. Taustalla hän kuitenkin jatkoi suhdettaan. Mahlerit matkustivat vielä syksyllä 1910 New Yorkiin Gustavin viimeiselle kapellimestarikaudelle. Helmikuussa 1911 Mahler johti viimeisen konserttinsa New Yorkissa. Tämän jälkeen bakteeri-infektio iski hänen heikkoon sydämeensä. Mahler tutkittiin New Yorkissa, mutta parantumisen suhteen ei mitään ollut tehtävissä. Mahlerit matkustivat takaisin Eurooppaan. Pariisissa Mahlerin tutki vielä sydänspesialisti, ja diagnoosi oli sama kuin New Yorkissa. Mahler vetäytyi parantolaan Ranskassa. Kuolema teki kuitenkin tuloaan, ja vielä viimeisiksi päiviksi Gustav Mahler matkusti junalla Wieniin, jossa kuoli 18. toukokuuta 1911.

Mahlerin "sävellyskoppi" Steinbachissa

Musiikistaan mies tunnetaan, ja sitä kaikkea Fischer kirjassaan tarkkaan analysoi. Mahler teki kapellimestarin työtä koko vuoden, mutta oli oikeutettu kesälomiin, joiden aikana sävelsi ahkerasti. Ennen perhettä Mahler viihtyi lomillaan Steinbachissa. Perheen kesälomapaikkana aina tyttären kuolemaan asti oli Maiernigg. Mahler oli rakennuttanut aina huvilasta erikseen erillisen rakennuksen, jossa sai säveltää rauhassa häiritseviltä ääniltä. Viimeisimmät kesälomansa Mahler vietti Toblachissa.

Yhdeksän valmiiksi saatettua sinfoniaa ovat Mahlerin suurin lahja klassiselle musiikille. Mielenkiintoista on, että elinaikanaan Mahler oli nimenomaan arvostettu kapellimestari, mutta hänen sinfoniansa ja muut sävellyksensä tyrmättiin yksi toisensa jälkeen. Oli hän toki esikuva esimerkiksi Arnold Schönbergille, joka tuli modernisoimaan klassisen musiikin.  Vasta 1960-luvulla Gustav Mahlerin sinfonioiden arvo on noussut, ja niitä on alettu pitää modernin, uuden sinfonian merkittävinä teoksina. Alla Wikipediasta otettu luettelo sinfonioista, ja linkkejä esityksiin. Sinfonioiden lisäksi Das klagende Lied ja Das Lied von der Erde ovat Mahlerin tunnetuimpia teoksia, jotka ansaitsevat erityisesti tulla mainituksi.

Sinfonioista instrumentaaliteoksia ovat numerot 1, 5, 6, 7, 9 ja 10. Kuoroa ja solisteja käytetään sinfonioissa 2, 3 ja 8. Neljännessä sinfoniassa on solisti muttei kuoroa.

• Sinfonia nro 1 D-duuri on sävelletty noin vuosina 1884–1888, tarkistettu 1893–1896. Säveltäjä kutsui sinfoniaa alun perin "sinfoniseksi teokseksi" ja käytti siitä lempinimeä Titan, mutta luopui tästäkin nimityksestä myöhemmin. Teos oli alun perin viisiosainen, mutta Mahler jätti myöhemmin toisen osan Blumine teoksesta pois. 
• Gustav Mahler - Symphony No. 1 - Bernstein · Vienna Philharmonic Orchestra
• https://www.youtube.com/watch?v=5c1RDalpXuA

• Sinfonia nro 2 c-molli "Ylösnousemussinfonia" on sävelletty 1884–1894, tarkistettu 1903. 
• Gustav Mahler: Symphony No. 2 "Resurrection" (Lucerne Festival Orchestra, Claudio Abbado)
• https://www.youtube.com/watch?v=4MPuoOj5TIw

• Sinfonia nro 3 d-molli, on sävelletty vuosina 1893–1896, tarkistettu 1906. Kolmas sinfonia on säveltäjän pisin. Teos on sävelletty altolle, naiskuorolle, poikakuorolle ja orkesterille. 
• Mahler Symphony No 3 D minor Mariss Jansons Bayerischer Rundfunk
• https://www.youtube.com/watch?v=ah-WbjnZty8

• Sinfonia nro 4 G-duuri sopraanolle ja orkesterille, 1892 sekä 1899–1900, tarkistettu 1901–1910 
• Mahler - Symphony No 4 in G major - Haitink
• https://www.youtube.com/watch?v=Ividyw_WPv4

• Sinfonia nro 5 cis-molli on säveltäjän tunnetuimpia teoksia. Sinfonia aloittaa Mahlerin instrumentaalisinfonioiden trilogian. Alkuperäislaitos syntyi vuosina 1901–1902, mutta säveltäjä työsti teosta lähes kuolemaansa saakka. 
• Mahler: Symphony No. 5 / Gergiev · World Orchestra for Peace · BBC Proms 2010
• https://www.youtube.com/watch?v=UjmthMDpyco

• Sinfonia nro 6 a-molli 1903–1904, tarkistettu muun muassa 1906. 
• Gustav Mahler - Symphony No. 6 (Lorin Maazel, Royal Concertgebouw Orchestra)i
• https://www.youtube.com/watch?v=8U6nY9i-u_s

• Sinfonia nro 7 e-molli, 1904–1905, tarkistettu useaan otteeseen. 
• GUSTAV MAHLER SYMPHONY NR 7 Bernstein 
• https://www.youtube.com/watch?v=ooycwbHuTRM

• Sinfonia nro 8 Es-duuri on sävelletty suurimmaksi osaksi vuonna 1906 ja lopullinen orkestrointi valmistui vuonna 1907. Sinfoniasta käytetään lisänimeä "Tuhannen sinfonia" sen vaatiman erityisen suuren esittäjistön vuoksi. Se on sävelletty kolmelle sopraanolle, kahdelle altolle, tenorille, baritonille, bassolle, kaksinkertaiselle sekakuorolle, poikakuorolle, laajennetulle orkesterille ja uruille. 
• Dudamel - Mahler 8 "Symphony of a Thousand"
• https://www.youtube.com/watch?v=O5n4TbNMq1Q

• Sinfonia nro 9 D-duuri, 1908–1909, on Mahlerin viimeinen valmistunut sinfonia. 
• Mahler - Symphony No 9 in D minor - Barenboim 
• https://www.youtube.com/watch?v=RlGe8bsdpB8

• Sinfonia nro 10 Fis-duuri, 1910 (1. osa), luonnoksia finaaliin (5. osa) asti. 
• Mahler: Adagio from Symphony no. 10 (Cleveland Orchestra, Boulez)
• https://www.youtube.com/watch?v=8PQT5IK8mwA