Näin antaa tohtori pastorille lyhyen oppitunnin yleisen kurjuuden kitkemiseksi. Pastori järkyttyy. Eikä ihme. 1800-luvun lopulla eutanasia on niin raju ehdotus, että hieman mietityttää miksei kirjan kirjoittajaa laitettu kaltereiden taa. Eihän eutanasiasta vieläkään saa puhua.
Se ei ole yllätys, että edellä kuvattuja toimia esittää Minna Canth teoksessaan Köyhää kansaa. Viimeiset suuret nälkävuodet ajoittuvat Canthin aikaan, ja epäilemättä Jyväskylässäkin asui ihmisiä, jotka olivat köyhiä, minkä lisäksi maalta saapui kaupunkiin nälkään kuolemassa olevaa väkeä. Canth näki kaiken tämän, ja poikkeuksellisen lahjakkaana ihmisenä osasi näkemänsä sijoittaa myös kansien väliin ja näyttämölle. Olihan sitä nälän lisäksi muutakin asiaan kuuluvaa - työttömyyttä, rikollisuutta, yhteiskunnan eriarvoisuutta jne. Canth imi ympäristöä itseensä, lisäsi joukkoon omakohtaiset kokemuksensa ja kertoi suomalaisille.
Köyhää kansaa tapahtuu Kuopiossa. Pariskunta elää neljän lapsen kanssa pientä asuntoaan työn ja ruuan puutteessa. On äiti, mies ja lapset. Valvotut yöt, huoli, nälkä ja pelko ovat käymässä äidille ylivoimaisiksi. Kaikkialla väijyy ahdistus, ja peloista voimakkain, toisaalta armeliain - kuolema.
Minna Canth tuo esille köyhyyden karuimmillaan. Isä odottaa rautatietöiden tuomaa helpotusta. Äiti ja tytär käyvät kerjuulla. Nuorin lapsi tekee kuolemaa. Vuokranmaksu on rästissä, eikä vuokranantaja voi enää joustaa. Tässä kehässä itsetunto ja ihmisyys on koetuksella. Yhteiskunta tarjoaa vielä äidille apuaan osa-aikaisen, huonosti palkatun työn muodossa, mutta perhe on jo liukumassa tragediaan.
Tulee yö, jolloin äidin mieli järkkyy. Unen ja valveen rajamaille hiipii psykoosi. Pahuuden henki tarttuu hänen sairaaseen mieleensä. Miksei Jumala auta? Mitä paha henki haluaa?
” Pikku Anniako...tukehduttamaan...ja kaulasta kuristamaan.....noita toisia....ja sitten itse....hypätä aventoon.....Herra Kriste, auta minua....Varjele järkeäni....!”
Kuvaus on Canthilta niin voimakas ja yksityiskohtainen, että samojen tunteiden kokeminen ei ole ollut hänelle vierasta. Aamulla äiti on lamaantunut, ja päivän mittaan tapahtuu suurin tragedia pienen lapsen kuollessa. Äidin romahdukselle ei ole enää muuta ratkaisua kuin passitus mielisairaalaan.
Vuoden 1886 Köyhää kansaa on Canthilta yhteiskuntakriittinen teos. Tasa-arvon teema on vahvasti läsnä, mutta nyt ei olla sukupuolten välisissä kipukohdissa vaan sosiaalisen eriarvoisuuden ytimessä. Yhteiskunta on luokkiin jakautunut, ja köyhimpien elämä on raakaa. Jonkinlainen köyhäinapu on olemassa, mutta sen tarjoamat almut ovat riittämättömät. Samanarvoisten naapurusten välillä on solidaarisuutta, jota osoittaa mm. ruuan jakaminen niille, joilla sitä ei ole. Kirjan tohtori on järjen ja tietämyksen ääni, mutta samalla voimaton sivustakatsoja. Pappisväki on tutusti Canthin kyynisyyden kohteena, eikä tässäkään teoksessa pastorin ratkaisumallit ole muuta kuin todeta oikeellisuus Jumalan taholta. Jotakin syntiä perhe varmaan on tehnyt ansaitakseen kaiken kauheuden. Lopullinen helvetin esikartano on Kuopion Harjula, mielisairaala johon perheen äiti joutuu. Sairaala on jo ennestään täynnä, eikä sinne joutuminen lupaa enää paluuta normaaliin elämään - edes köyhään sellaiseen. Kirjan lopussa perheen isä saa rautatietyömaalta töitä, ja joka päivä työmaa antaa isälle näköalan kohti Harjulaa. Toivo on mennyt, vieläkin rajumpi selviytymistaistelu on alkanut.
Kommentit