Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Maria Jotunin "Kun on tunteet" -novellikokoelman julkaisusta. Lienee siis paikallaan lukaista tämä merkittävä teos jälleen kerran. Kokoelma sisältää novelleja 1900-luvun kahdelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä eli kertomukset ovat huomattavasti vanhempia kuin Jotunin kuuluisin teos Huojuva talo, jonka hän kirjoitti 1930-luvulla.
"Kun on tunteet" sisältää viitisentoista novellia, jotka kaikki käsittelevät enemmän tai vähemmän naisten oikeuksia aikansa suomalaisessa agraariyhteiskunnassa. Aihe sinällään oli jo kirjallisuudessa tuttu 1900-luvun alussa, mutta nimenomaan "Kun on tunteet" -kokoelma tuo oikeastaan ensimmäistä kertaa suomalaisessa kirjallisuudessa naisen esiin osallistuvana ja omaan kohtaloonsa vaikuttavana henkilönä. Jo ensimmäisessä tarinassa "Vasten mieltä" nainen kertoo elämäntarinaansa toiselle naiselle. Hän on nainut miehen, jota ei koskaan ole rakastanut. Miehen kuoltua jättää nainen heidän yhteisen kodin ja muistelee nuoruuden rakkauttaan, juoppoa, mutta kuitenkin naisen rakastamaa miestä.
Samantyylinen juoni toistuu monissa muissakin kokoelman novelleista. Nainen on joutunut (tai mennyt omasta tahdostaan) naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Tavoittamaton rakkaus voi olla jokin hetken huuma nuoruudessa (jonka kanssa saattaa olla lapsi(a)) tai sitten köyhä renki, joka vuosia odottaa saavansa itselleen elämänsä naisen, joka on samalla jo ajautunut varakkaampaan liittoon. Naiset eivät elämäänsä sure, asiat vain menevät omalla painollaan naisten todetessa: "eihän miestään tarvitse rakastaa", "mies on varakas, siinä koko rakkaus", "miksi minä onnellinen olisin", "koiran kuria olisi elämä ilman omaa tarmokkuutta" jne.
Jotunin teemoina on myös naistenvälinen halveksunta tekemätöntä miestä kohtaan. Yhdessä novellissa kuoleva aviomies ei ole edes vielä kylmennyt kun avovaimo jo etsii naapurin kanssa miehen mahdollista rahakätköä. Toisessa nuorempi nainen nai saamattoman vanhemman miehen, joka ei tajua että nainen tulee raskaaksi toiselle miehelle. Kuitenkin mies ottaa lapsen omakseen ja avioelämä jatkuu.
Taiteellisempaa linjaa Jotuni väläyttää Strinbergille omistetulla "Kaksoiskasvettuma"-novellilla, jossa nainen taistelee omien skitsofreenisten ajatustensa kanssa.
Jotunin novellit kertovat rajuista asioista mutta usein kertomuksiin sisältyy roima annos komiikkaa. Jotuni näyttää tajunneen että vuonna 1913 tabuina pidettyjen asioiden julkituominen onnistui kun mukaan sekoitti hienovaraista komiikkaa.
"Kun on tunteet" sisältää viitisentoista novellia, jotka kaikki käsittelevät enemmän tai vähemmän naisten oikeuksia aikansa suomalaisessa agraariyhteiskunnassa. Aihe sinällään oli jo kirjallisuudessa tuttu 1900-luvun alussa, mutta nimenomaan "Kun on tunteet" -kokoelma tuo oikeastaan ensimmäistä kertaa suomalaisessa kirjallisuudessa naisen esiin osallistuvana ja omaan kohtaloonsa vaikuttavana henkilönä. Jo ensimmäisessä tarinassa "Vasten mieltä" nainen kertoo elämäntarinaansa toiselle naiselle. Hän on nainut miehen, jota ei koskaan ole rakastanut. Miehen kuoltua jättää nainen heidän yhteisen kodin ja muistelee nuoruuden rakkauttaan, juoppoa, mutta kuitenkin naisen rakastamaa miestä.
Samantyylinen juoni toistuu monissa muissakin kokoelman novelleista. Nainen on joutunut (tai mennyt omasta tahdostaan) naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Tavoittamaton rakkaus voi olla jokin hetken huuma nuoruudessa (jonka kanssa saattaa olla lapsi(a)) tai sitten köyhä renki, joka vuosia odottaa saavansa itselleen elämänsä naisen, joka on samalla jo ajautunut varakkaampaan liittoon. Naiset eivät elämäänsä sure, asiat vain menevät omalla painollaan naisten todetessa: "eihän miestään tarvitse rakastaa", "mies on varakas, siinä koko rakkaus", "miksi minä onnellinen olisin", "koiran kuria olisi elämä ilman omaa tarmokkuutta" jne.
Jotunin teemoina on myös naistenvälinen halveksunta tekemätöntä miestä kohtaan. Yhdessä novellissa kuoleva aviomies ei ole edes vielä kylmennyt kun avovaimo jo etsii naapurin kanssa miehen mahdollista rahakätköä. Toisessa nuorempi nainen nai saamattoman vanhemman miehen, joka ei tajua että nainen tulee raskaaksi toiselle miehelle. Kuitenkin mies ottaa lapsen omakseen ja avioelämä jatkuu.
Taiteellisempaa linjaa Jotuni väläyttää Strinbergille omistetulla "Kaksoiskasvettuma"-novellilla, jossa nainen taistelee omien skitsofreenisten ajatustensa kanssa.
Jotunin novellit kertovat rajuista asioista mutta usein kertomuksiin sisältyy roima annos komiikkaa. Jotuni näyttää tajunneen että vuonna 1913 tabuina pidettyjen asioiden julkituominen onnistui kun mukaan sekoitti hienovaraista komiikkaa.
Kommentit