Kingston Wallin keulahahmo, Petri Walli, oli omalaatuinen, palavan vakavasti omaan tekemiseensä suhtautunut kitaristi. Muutamien kokoonpanomuutoksien jälkeen Walli sai taustaryhmäkseen basisti Jukka Jyllin ja rumpali Sami Kuoppamäen. Wallin ottaessa myös laulajan tehtävät oli koossa trio, joka oli valmis tekemään suomalaista rockhistoriaa. Varsinaista nousua aivan huipulle bändillä ei koskaan tapahtunut, nousukulma oli kuitenkin jyrkkä, ja valitettavasti laskukulma vieläkin jyrkempi. Mutta nimenomaan keikkalavoille Kingston Wall on jättänyt jäljen, joka tullaan aina muistamaan.
Yhtymäkohtia ulkomaisiin 1960-1970-luvun megatähtiin on helppo löytää. Livenäkin paljon Jimi Hendrixin kappaleita soittanut Kingston Wall omasi hyvin paljon samankaltaisuuksia The Jimi Hendrix Experienceen. Lavaesiintymisiin oli myös ammennettu parhaita aineksia mm. Led Zeppeliniltä, Pink Floydilta ja Creamilta. Keikkojen settilistoja ei koskaan sovittu etukäteen. Tunnelman mukaan saattoivat keikat kestää pitkälle päälle kaksi tuntia sisältäen pitkiä jamitteluvaiheita siirryttäessä biisistä toiseen.
Kingston Wallissa oli jotakin, joka ansaitsee tulla kirjan muodossa tarkemmin selitetyksi mutta Viljami Puustinenkin on oivaltanut, että erityisesti Petri Wallin persoona ja elämä ovat oikeastaan kirjan arvoisia ilman Kingston Walliakin. Bändiä käsitellään hienosti, mutta suurin osa kirjaa on nimenomaan Petri Wallin saagaa.
Walli ei ollut sukunsa ainoita musiikki- ja viihdepersoonia. Isä oli tunnettu kapellimestari ja pianisti Aarno Walli. Isoveli(puoli) Hannes (Hasse) oli tehnyt komeaa uraa kitaristina jo 1960-luvulla Blues Sectionissa ja Jormasissa. Myöhemmin 1970-luvulla oli vuorossa Piirpauke, omat sooloprojektit ja ura jatkuu yhä. Petri Wallin äiti oli eräänlainen kiistelty viihdetaiteilija hänkin. Anita Walli oli 1970-luvun "kokotti" hyvässä ja huonossa. Yöelämän "glamour" vei mennessään, ja osaltaan vaikutti siihen, millaiseksi Petrin tarina muodostui.
Petri Wallin mieltymys kaikenlaisiin mystiikoihin ja alkukantaisiin uskoihin ei ollut mitään uutta rockmaailmassa. Myihän Robert Johnson jo itsensä paholaiselle tienristeyksessä (ja tuli myöhemmin myrkytetyksi). Jimmy Page oli pakonomaisen kiinnostunut brittimystikko Alesteir Crowleysta. Tällä pyrittiin selittämään Led Zeppelinille uran aikana sattuneita traagisia tapahtumia (Robert Plantin pienen pojan kuolemaa ja jopa John Bonhamin menehtymistä).
Kingston Wallille mystisyyden leima teki aluksi hyvää. Kaksi ensimmäistä albumia (I ja II) jyräsivät kuin veturi, ja ilmassa alkoi olla odotuksia jonkinlaiseen läpimurtoon myös ulkomaan markkinoilla. Kohtalo puuttui peliin Wallin mielenterveyden alkaessa horjumaan ja hänen mennessä yhä syvemmälle omissa kokeiluissaan. Kuvioihin tulivat huumeet, suomalainen mystikko Ior Bock ja fiksun nuoren miehen "hurahtaminen" Bockin sukutarinaan. Muille Kingston Wallin jäsenille alkoi muodostua rasitukseksi Wallin uskomukset Lemminkäisen luolaan ja Bockin "Alfabetiin", jossa mikä tahansa sana oli mahdollista tavutettuna muodostaa jonkinlaiseksi muinaissuomeksi ja todisteeksi Suomen (ja Bockin suvun) olevan koko maailman alkulähde.
Wallin "hörhöilystä" kumpusi vielä Kingston Wallin viimeiseksi jäänyt levy Tri-Logy, mutta keikkailu ei enää ottanut onnistuakseen. Yhä enemmän masennukseen vajoava Walli ei saanut iloa ennen niin tärkeistä lavaesiintymisistä. Bändi laitettiin väliaikaisesti tauolle. Tauosta tuli kuitenkin lopullinen.
Puustisen kirja toimii hienona kuvauksena herkän, rikkinäisen lapsuuden eläneen pojan kasvukertomuksena. Alkuosien nautittavat luvut pojasta, jolla on missio rakentaa kovin bändi maan päällä, ovat osoitus siitä, mihin lahjakkuudella, visiolla ja päämäärätietoisuudella pääsee. Kontrastina loppupuoli on taas surullinen kuvaus siitä, miten elämä luisuu käsistä ongelmien alkaessa kasautua, ja miten käy ihmiselle, jolle ei ole suotu kykyä tai menetelmiä käsitellä tunteitaan. Wallin elämän loppuajat ovat kuin suoraan jostakin raadollisesta fiktiosta hänen tajutessaan olleensa Bockin huuhaa-puheiden "hypnotisoima". Samalla hän yrittää isänsä luona saada vahvuutta kristinuskosta kuten isänsäkin. Viimeisinä päivinään Petri Walli haluaa järjestää epätoivoisesti isänsä ja äitinsä yhteen, vaikka he eivät sitä ole olleet Petrin varhaislapsuudesta saakka.
Varsinainen Kingston Wallin ja Petri Wallin saagan loppu on sitten dramaattisuudessaan suomalaista musiikkihistoriaa surullisimmasta päästä. 28.6.1995 Wallin ahdistus laukesi psykoosiin, ja mies päätti elämänsä hyppäämällä alas Töölön kirkon katolta.
Kommentit