Ei ole sattumaa, että kuvataiteilija Hanna Weseliuksen esikoiskirjan yhtenä teemana on kuvataiteilijan valmistautuminen omaan näyttelyynsä. Kirja ei kuitenkaan ole yhden näkökulman teos. Weseliuksen kirja Alma! rönsyilee aina Nigeriasta Wieniin ja New Yorkiin mutta säilyttää tyylikkäästi ideansa. Langat keritään lopussa yhteen, ja lukijalle jää miellyttävä tunne kaikkien kirjan osasten loksahtaessa paikalleen jättäen samalla kuitenkin paljon pohdittavaa.
Sattumaa ei ole kirjan voittamat palkinnotkaan. Teos sai Kirjan vuosi 2015 ja Helsingin Sanomien esikoiskirja 2016 -palkinnot. Teemat ovat suuria. Voiko ihminen olla ihminen? Voiko nainen olla nainen? Miten ihminen toteuttaa omia unelmiaan, ja onko siihin kaikilla mahdollisuus. Näitä pohtiesssaan kirja etenee luettavana alusta loppuun, ja antaa vahvoja väläyksiä niin nykypäivän nuorten selviytymisestä kuin sadan vuoden takaisesta elämästä Wienissä. Kirjan nimi Alma! vie nimittäin lukijaa 1900-luvun taitteeseen lähelle Alma Mahleria, ja hänen kuvitteellista elämäänsä.
Alma! on näkökulmaltaan hyvin feministinen. Mutta samalla jotakin muuta. Nigeriassa koulutyttöjen kidnappaukset saavat kuvataiteilija Ainon kysymään, mitä yksi naisihminen voisi tehdä kaukaisen maan raakuuksille? Ei mitään! Samalla Aino seuraa yhtä malliaan kun tämä itseään myymällä tienaa rahansa. Ja loput rahat tulevat mallina olosta. Eikä Aino voi tällekään mitään! Lopulta rahat päätyvät mallin veljelle, joka tuntuu olevan kirjan ainut inhimillinen mies, vaikka onkin masentunut ja syrjäytynyt. Heikoissa ihmisissä on toivo inhimillisyyden olemassaolosta. Vahvat kuitenkin "pyörittävät" maailmaa ja hyväksikäyttävät heikkoja. Kuka loppujen lopuksi on vapaa ja kykenevä elämään elämäänsä kuten haluaisi?
Mieskuva kirjassa on aika tuimaa luettavaa. Mutta joukkoon mahtuu laskelmoiva lakinainenkin, joka käyttää nuorta tummaa poikaa hyväkseen. Siis, alhainen koulutus ja näköalattomuus suistaa Afrikassa Boko Haramiin ja tyttöjen kidnappauksiin, raiskauksiin. Kääntäen, korkea koulutus Pohjolassa saa aikaan myös välinpitämättömyyttä ja hyväksikäyttöä.
Alma Mahler on uhrautujanainen pahimmasta päästä. Lahjakas säveltäjä uhraa oman taiteensa, omat halunsa ja oman elämänsä kuuluisan säveltäjämiehensä Gustav Mahlerin vuoksi. Railo kasvaa ja kulissit repeytyvät lopulta. Gustav tekee jo kuolemaa, Alma saa sävellyksensä julkiseen esitykseen. Gustav Mahler kuolee, ja vapaus koittaa Almalle. Vai koittaako? Lopulta Alma päätyy uusiin naimisiin vielä kahdesti. Elämä tuo tullessaan alkoholisoitumisen ja muuta murhetta. Onko kaikki alkujaan Gustavin alistamisen tulosta? Weselius ei sitä suoraan sano. Alma Mahler ei ole helpoimpia henkilöitä käsitellä edes fiktiivisesti. Niin paljon häneen on ladattu historiasta faktoja ja kvasifaktoja. Weseliuksen käsissä Alma jää hieman liikaakin uhrautujaksi. Hänen persoonansa ja miesseikkailunsa Gustav Mahlerin vaimona olisivat ansainneet vähän kulmikkaamman käsittelyn.
Kaiken kaikkiaan kirjassa on luotu onnistunut joukko tapahtumia, jotka kirjan edetessä hienosti risteävät keskenään. Ehkä johtuen Weseliuksen kuvataiteilijan ammatista onnistuu hän tuomaan raikkaita uusia oivalluksia. Mainitsemisen arvoinen on mm. Senaatintorin pulu, ja ympäristö tarkkailtuna hänen näkökulmastaan. Vahva esikoisteos, joka toivottavasti ei jää Weseliuksen ainoaksi.
Sattumaa ei ole kirjan voittamat palkinnotkaan. Teos sai Kirjan vuosi 2015 ja Helsingin Sanomien esikoiskirja 2016 -palkinnot. Teemat ovat suuria. Voiko ihminen olla ihminen? Voiko nainen olla nainen? Miten ihminen toteuttaa omia unelmiaan, ja onko siihin kaikilla mahdollisuus. Näitä pohtiesssaan kirja etenee luettavana alusta loppuun, ja antaa vahvoja väläyksiä niin nykypäivän nuorten selviytymisestä kuin sadan vuoden takaisesta elämästä Wienissä. Kirjan nimi Alma! vie nimittäin lukijaa 1900-luvun taitteeseen lähelle Alma Mahleria, ja hänen kuvitteellista elämäänsä.
Alma! on näkökulmaltaan hyvin feministinen. Mutta samalla jotakin muuta. Nigeriassa koulutyttöjen kidnappaukset saavat kuvataiteilija Ainon kysymään, mitä yksi naisihminen voisi tehdä kaukaisen maan raakuuksille? Ei mitään! Samalla Aino seuraa yhtä malliaan kun tämä itseään myymällä tienaa rahansa. Ja loput rahat tulevat mallina olosta. Eikä Aino voi tällekään mitään! Lopulta rahat päätyvät mallin veljelle, joka tuntuu olevan kirjan ainut inhimillinen mies, vaikka onkin masentunut ja syrjäytynyt. Heikoissa ihmisissä on toivo inhimillisyyden olemassaolosta. Vahvat kuitenkin "pyörittävät" maailmaa ja hyväksikäyttävät heikkoja. Kuka loppujen lopuksi on vapaa ja kykenevä elämään elämäänsä kuten haluaisi?Mieskuva kirjassa on aika tuimaa luettavaa. Mutta joukkoon mahtuu laskelmoiva lakinainenkin, joka käyttää nuorta tummaa poikaa hyväkseen. Siis, alhainen koulutus ja näköalattomuus suistaa Afrikassa Boko Haramiin ja tyttöjen kidnappauksiin, raiskauksiin. Kääntäen, korkea koulutus Pohjolassa saa aikaan myös välinpitämättömyyttä ja hyväksikäyttöä.
Alma Mahler on uhrautujanainen pahimmasta päästä. Lahjakas säveltäjä uhraa oman taiteensa, omat halunsa ja oman elämänsä kuuluisan säveltäjämiehensä Gustav Mahlerin vuoksi. Railo kasvaa ja kulissit repeytyvät lopulta. Gustav tekee jo kuolemaa, Alma saa sävellyksensä julkiseen esitykseen. Gustav Mahler kuolee, ja vapaus koittaa Almalle. Vai koittaako? Lopulta Alma päätyy uusiin naimisiin vielä kahdesti. Elämä tuo tullessaan alkoholisoitumisen ja muuta murhetta. Onko kaikki alkujaan Gustavin alistamisen tulosta? Weselius ei sitä suoraan sano. Alma Mahler ei ole helpoimpia henkilöitä käsitellä edes fiktiivisesti. Niin paljon häneen on ladattu historiasta faktoja ja kvasifaktoja. Weseliuksen käsissä Alma jää hieman liikaakin uhrautujaksi. Hänen persoonansa ja miesseikkailunsa Gustav Mahlerin vaimona olisivat ansainneet vähän kulmikkaamman käsittelyn.
Kaiken kaikkiaan kirjassa on luotu onnistunut joukko tapahtumia, jotka kirjan edetessä hienosti risteävät keskenään. Ehkä johtuen Weseliuksen kuvataiteilijan ammatista onnistuu hän tuomaan raikkaita uusia oivalluksia. Mainitsemisen arvoinen on mm. Senaatintorin pulu, ja ympäristö tarkkailtuna hänen näkökulmastaan. Vahva esikoisteos, joka toivottavasti ei jää Weseliuksen ainoaksi.
Kommentit